...musiikkihyvinvoinnin teemoista, hoivamuusikon näkökulmasta
Itselleni on vuosien aikana noussut aina vain tärkeämmäksi ne asiat, joita musiikkihetkissä mukana olleet ikäihmiset sanovat. En useinkaan koe niiden olevan palautteita itselleni, vaan musiikin nostamia ajatuksia tai tunteita, muistoja. Ne jäävät itselleni vahvasti mieleen. Niiden kautta koen, että tällä työllä on merkitystä.
Taakse jää syksy. Syksy, joka piti sisällään paljon. Paljon uutta, inspiroivaa ja hyvää, mutta myös paljon hankalaa ja voimia vievää. On hyvä aika pysähtyä. Hiukan katsella ehkä taaksepäin. Huomata, että myös mieli pyrkii jo eteenpäin.
Olen kuluneen syksyn aikana pitänyt paljon erilaisia ryhmiä, teemat musiikin ympärillä. Toisinaan pääpaino on laulamisessa, toisinaan muistellaan enemmän. Aina kuitenkin jotain tulee laulettua.
Miksi musiikki herättää meissä joskus niin voimakkaita muistoja? Miksi tietty kappale tuntuu liittyvän johonkin tapahtumaan? Oletko pohtinut, miksi pidät juuri siitä kappaleesta erityisesti?
Lauluryhmäläiset olivat niin innoissaan, kun heitä pyydettiin keikalle. Ryhmä kokoontuu eräässä kerhotalossa, ja on erittäin matalan kynnyksen porukka. Nautitaan yhdessä olemisesta ja laulamisesta. Niinpä ollaan porukalla, kahvitellaan -ja lauletaankin!
Itselleni elokuu on aina ollut yksi suosikki-kuukausista, mutta tiedän toki, ettei näin ole kaikilla! Varsinkin nyt, kun on ollut kauniitakin elokuisia ilmoja. Nautin tällaisessa välivaiheessa lekottelusta. Vielä voi tehdä kesähommia, vaikka onkin jo töissä. Onko sulle elokuu kivaa vai enemmänkin stressaavaa aikaa?
Tänään musisoin erään hoivakodin pihalla. Tilaisuus oli kuitenkin avoin kaikille. Ihana hetki, osallistujia oli hirmu paljon! Tunnelma oli iloinen, ja sääkin suosi.
Sanojen voima. Pienet positiiviset viestit ovat kantaneet minua kuluneella viikolla. Niitä voisi yrittää itsekin viljellä enemmän. Toisaalta niitä ei voi pakolla livautella. Ajatus on oltava mukana.
Haluan siirtää tämän tekstin vanhasta blogistani myös tälle uudelle sivustolle. Kokosin siinä vuoden 2021 tapahtumia yhteen. Vuosi oli kokonaan Koronan vaikutuksen alla, ja siksikin mieleenpainuva. Toisaalta se oli kuitenkin ammatillisesti itselleni merkittävä, ja haluan muistaa sen. Joten, sallinette tämän olevan myös täällä? :)
Kuinka päästä arkeen kiinni, kuinka löytää taas motivaatio? Kuinka motivoitua niin sanottuun normaaliin, lähityöhön, kun etätyö osoittautuikin todella toimivaksi?
