Muistikuvia ja tunnelmia viime vuoden varrelta

Haluan siirtää tämän tekstin vanhasta blogistani myös tälle uudelle sivustolle. Kokosin siinä vuoden 2021 tapahtumia yhteen. Vuosi oli kokonaan Koronan vaikutuksen alla, ja siksikin mieleenpainuva. Toisaalta se oli kuitenkin ammatillisesti itselleni merkittävä, ja haluan muistaa sen. Joten, sallinette tämän olevan myös täällä? :)

Ajattelin vilkaista hieman taaksepäin. Mitä töilleni tapahtui vuonna 2021. Miltä näytti hanke, kun korona vaikutti koko vuoden, enemmän ja (välillä onneksi) vähemmän?

Tammikuussa tehtiin hankkeesta eräs lehtijuttu. Suunnitelma muuttui useampaan kertaan. Korona hankaloitti tätäkin, koska oli tarkoitus kuvata ja haastatella myös hoivakodin iäkästä asukasta. Tähän ei kuitenkaan saatu lupaa, vaan kuvaaminen piti suorittaa ulkona. Kuvausviikkolla pakkasta oli yli kaksikymmentä astetta, joten koko kuvaaminen jäi. Kuvaussessio ottaa aina aikansa, eikä asukasta olisi voinut ulkoiluttaa niin pitkään.

Jos jotain, niin koko kuluneena vuonna on oppinut sietämään muutoksia. Se on ollut ainut pysyvä elementti tässä työssä. Tai siltä ainakin tuntui, usein.

Tammikuussa tulin myös hakeneeksi yrittäjäkurssille. Asia on varmaankin muhinut jossain mielen perukoilla jo pidempään. Tämä kokonaisuus oli erityisesti luovien alojen toimijoille. Hain, pääsin, aloitin (ja tein, voin tässä vaiheessa paljastaa).

Helmi-maaliskuu kului oikeastaan videoita tehden ja musiikkihetket menivät myös etätoteutuksena kokonaan. Valmennuksia emme pystyneet tekemään lainkaan. Välillä motivaatio ja jaksaminen kyntivät maata pahemman kerran.

Huhtikuussa hoivakodit olivat totaalisen kiinni ja teinkin musiikkihetkiä tosi paljon etänä. Vaikka se on tosi erilaista kuin läsnäoloon, kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen perustuva työtapani, se on kuitenkin paljon parempi kuin "pelkät" videot.

Kun työskentelee muistisairaiden kanssa, videoiden välityksellä kommunikaatio tuntuu olevan nolla. Etätoteutuksessa asukkaat kuitenkin tulevat tutummaksi ja pystymme olemaan jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa.

Toukokuussa hankkeelle haettiin tuotemerkin suojaa, tietyille osille erityisesti. En ole aiemmin työskennellyt hankkeessa ja olenkin saanut opetella monenlaista uutta. Rahoitusasiat loksahtelivat myös paikoilleen, mikä oli suuri helpotus ja selkeytti omaa työtilannetta tietenkin merkittävästi.

Kesäkuussa oli jo ihanat kesäiset ilmat, ja pääsimmekin hoivakotien pihoille musisoimaan. Kyllä oli ihana tavata asukkaita -ja tuttuja hoitajia myös!

Kesällä olin myös muutamissa juhlissa. Pienissä, useampaan kertaan siirretyissä. Mutta niiin tärkeissä! Lomalle mahtui monta pientä ja virkistävää reissua.

Tänä vuonna sain onneksi lomailla kunnolla, useamman viikon pätkän. Se tuli kyllä tarpeeseen! Elokuussa palatessani tuntui, että joutui aloittamaan työn aivan alusta.

Tietyllä tavalla se oli ihan tottakin, sillä hankkeen rahoitus oli alkujaan kaksivuotinen. Elokuussa alkoi puolentoista vuoden jatkorahoitus, joka jatkuu ensi vuoden loppuun saakka.

Hoivakodit olivat kesäajan kiinni, samoin hankkeen toiminnot. Niitä sitten aloin käynnistellä ja osin myös viritellä uusia kuvioita.

Syys- ja lokakuussa oli koulutuskokonaisuudet, joissa olin mukana kouluttajana. Ne tuovat aina paljon etukäteisvalmisteluja ja toki myös kokonaisuuden jälkeen on paljon hoidettava asioita. Syyskuussa hoivakoteihin alkoi päästä jo sisätiloihinkin musisoimaan, mikä oli todella ihanaa!

Kävin myös pienellä reissulla Helsingissä. Vietimme itse asiassa hääpäivää, peräti pyöreitä. Se oli yksi tämän vuoden kohokohdista.

Lokakuussa oli hyvä tekemisen meininki. Tein paljon musisointikäyntejä hoivakodeille. Sain myös tavata monia uusia ihmisiä, jotka tekevät erilaisissa hankkeissa töisä musiikin ja muistisairaiden kanssa. Kävin myös kouluttamassa Järvenpäässä, mikä herätti monia kysymyksiä itsessäni. Ammatillista peilausta vähän kuin taaksepäin.

Marraskuussa hoivakodit alkoivat valitettavasti taas muun yhteiskunnan mukana mennä kiinni. Aiempaan verrattuna se on tapahtunut asteittain, mikä tietyllä tapaa on ollut helpompaa. Ehkä.

Marraskuussa sain sitten (taas kerran) opintoja valmiiksi. Yriittäjän ammattitutkinti vähän ehkä jo tulevaa silmällä pitäen. On ollut tosi inspiroiva kokonaisuus! Ja sain tutustua uusiin ihmisiin, oman alansa taitaviin ammattilaisiin.

Jossain vaiheessa saattaa olla enemmänkin oman tekemisen aika, ja siksipä tuo tutkinto on tarpeellinen ja jollakin aivan erityisellä tavalla inspiroiva. Näyttötutkinnon jälkeen mieli oli kevyt, ja jotenkin pomppiva. Levoton, vaikka tyytyväinen. Siksipä syntynyt improkin on hyppeleväinen:

Joulukuussa minulle tärkeä juttu oli osallistuminen muistiyhdistyksen webinaariin. Nimenomaan puhujana! Kääk. Todellakin taas uusi kokemus.

Etätoteutus jännitti etukäteen huimasti, ja toki esityksen aikanakin. Siinä se nyt kuitenkin on. Yhdessä tehtynä tuo päivä oli yksi syksyn tärkeistä ja arvokkaista hetkistä! Sain kuulla muita alan toimijoita, vahvistua ja inspiroitua heidän tekemästään työstä.

Tässä asioita listatessa huomaa kuitenkin, että vuoteen on mahtunut monenlaista! On ollut paljon väsymystä ja turhautumista, mutta myös pakon edessä paljon oppimista. Epävarmuuden sietämistä, uusien vaihtoehtojen näkemistä. Ylläoleva webinaari on yksi esimerkki. En ole edes osallistunut moneenkaan webinaariin, enkä koskaan ollut missään seminaareissa tms. luennoimassa. Muita yksittäisiä esityksiä toki pitänyt.

Olen myös tosi iloinen siitä, että olen kirjoittanut blogia jo kaksi vuotta. Iloinen pitkäjänteisyydestä, joka itsellä on tähän löytynyt. Ja tietty rohkeus myös. Päätin kuluneen kevään aikana vaihtaa alustaa, ja sivustoni osoitetta. Tämä osin siksi, että edellisen sivuston ja blogin nimi ja teema oli yleisempi, kirjoittamiseen ja luovuuteen liittyvä. Nyt haluan keskittyä kirjoittamaan pääosin musiikista.

Kiva kun käyt lukemassa! Aiheita ja kysymyksiä saa jakaa, jos on jotain mielessä.

Voi hyvin!