Musiikki ja muistot

Miksi musiikki herättää meissä joskus niin voimakkaita muistoja? Miksi tietty kappale tuntuu liittyvän johonkin tapahtumaan? Oletko pohtinut, miksi pidät juuri siitä kappaleesta erityisesti?

Itse en ole aivotutkija, vaan muusikko. Mutta työskentelen tällä hetkellä paljon muistisairaiden kanssa. Olen aivoterveysasioiden ympäröimä. Moniammatillisessa tiimissä työskentely on parhaimmillaan ihanaa, kun voi oikeasti jakaa osaamista, oppia toiselta! 

Ja kyllä, musiikkiin liittyvät muistot tallentuvat aivoihin monipuolisesti. Mutta, merkittävä osa tallentuu tapahtumamuistojen kanssa samoille alueille, ja siitä syystä tietty valssi vie meidät aina suoraan siihen häävalssitunnelmaan, tai koulun ensimmäisille luokille.

Vedän useita musiikkiryhmiä, joissa pääpaino on tutuissa kappaleissa. Lauletaan, soitetaan, kuunnellaan. Ja usein tietoisesti annetaan tilaa muistelemiselle. Mutta sepä on kumma juttu! Muistoja ei nimittäin tarvitse kauheasti kysellä, kun tuttujen musiikkikappaleiden myötä niitä vain tulvii. Varsinkin, kun tullaan tutummiksi, niin usein saa kuulla erittäin hienoja tarinoita.

Olen nyt viitisen vuotta tehnyt erityisen paljon ikäihmisten kanssa musiikkityötä. Musiikkihetkissä ja -ryhmissä on hyvin usein muistisairaitakin. Koko tämän ajan olen hämmästellyt muistojen, muisteluiden ja tarinoiden suurta määrää. Koko ajan huomaan entistä selvemmin, että tässä on jotain ihmeellistä!

Musiikki nimittäin liittyy usein muistoissa meidän elämän tärkeisiin hetkiin. Ilon ja surun juhliin, tärkeisiin ihmissuhteisiin, lapsuuteen, nuoruuteen. Kaikilla meillä on oma tarinamme. Joskus tarinat, joita saan kuulla, ovat hyvinkin dramaattisia.

Mutta vasta nyt olen ymmärtänyt, että nämä tarinat ja muistot ovat usein sellaisia, etten vastaavassa tilanteessa koskaan uskaltaisi tai edes osaisi kysyä niistä. En voi tietää lähes tuntemattomista ihmisistä, millaisia murheita tai iloja juuri heillä on. Mutta tuttujen musiikkikappaleiden myötä muistoja halutaankin jakaa. Juuri sen verran, kuin itsestä tuntuu sopivalta.

Joskus tulee itku, joskus hysteerinen nauru. Kyyneleitä pyydetään anteeksi, mikä ei todellakaan ole tarpeen, päin vastoin! Myös toisen tarinan kuuleminen voi olla hyvin rohkaisevaa, vahvistavaa, lohduttavaakin. Näin musiikki voi myös yhdistää koolla olevaa ryhmää. Muistetaan yhdessä vielä lisää. Huomataan, että meillähän on paljon yhteistä! Musiikki yhdistää.

Olenkin joskus saanut kuulla, että musiikkitoimintamme oli koettu luovan hoivakodille uudenlaista yhteisöllisyyttä. Uskoisin, että kokemus liittyy tähän yhteiseen jakamiseen. Hyväksyvään ja ymmärtävään ilmapiiriin.  

Tein videon Katri Helenan alkujaan tutuksi tekemästä kappaleesta. Tämän laulun lohduttavuudesta on puhuttu usein. Kauniista muistoista ja kiitollisuudesta.

Onhan se kaunis laulu, vaikkakin haikea. Itselleni siitä tulee jotenkin myös syksyinen olo. Onko sulla jotain vahvoja musiikkimuistoja? Ne on joskus yllättävänkin voimakkaita.

Mukavaa syyskuun (muisti)viikkoa, voi hyvin!