Mitä musiikkia muistisairaan  kotona?

Kirjoitin pari vuotta sitten Musiikkia kotona -projektista ( https://bit.ly/3XjlsT7 ) , jossa musisoin viiden muistipariskunnan kotona. Ajattelinkin kirjoittaa blogiini niistä teemoista, jotka nousivat lopputyössäni keskeisiksi.

 Tärkeimpiä teemoja hahmottui lopulta neljä. Ensimmäinen niistä on se, mitä tai millaista musiikkia kotona pidetyissä musiikkihetkissä haluttiin kuulla, mikä osoittautui musiikillisesti toimivaksi.

Tämä teema on työssäni muistisairaiden parissa jatkuvasti esillä. Siitä kysytään paljon, ja mielimusiikista keskustellaan usein asiakkaiden ja ryhmäläisten kanssa.

Mielimusiikki on ihmiselle tärkeää, näin varmasti on. Huomasin kuitenkin, että ikäihmiset arvostivat suosikkikappaleiden lisäksi myös hyvin paljon sitä, että heidän kotiinsa tultiin käymään. Musiikkihetki oli juuri heille, musisoitiin heitä varten. Ja vielä lisäksi sai halutessaan toivoa musiikkityyliä ja kappaleita!

Lopputyötäni varten vierailin siis viiden muistipariskunnan kanssa. Eli viisi muistisairauteen sairastunutta ja hänen omaisensa, heidän kotonaan. Tarkoitus oli pitää jokaisen parin kotona viisi musiikkihetkeä. 

Erilaiset kodit ja erilaiset soittimet

En tuntenut osallistujia etukäteen, enkä siis tiennyt heistä juuri mitään. Niinpä lähdin tapaamisiin ja musisointiin puhtaalta pöydältä, ihan rehellisesti kokeilemaan erilaisia asioita. 

En myöskään tiennyt, onko kodissa esimerkiksi jotain soittimia, tai millaiset tilat ylipäänsä ovat. Ainahan voi laulaa, mutta koska en osaa soittaa suvereenisti mitä tahansa vastaantulevaa soitinta, soitinkysymys oli itselleni tärkeä.

Piano on itselleni "vahvin" soitin, osaan siis parhaiten soittaa sitä.  Pianoa soittaessani voin vaihtaa sävellajeja tarpeen mukaan ja voin soittaa myös vaikkapa klassisia painokappaleita. 

Piano on kuitenkin lähes aina sijoitettu huoneessa niin, että soittaja istuu selkä päin muita ihmisiä. Ajattelen, että hoivamuusikkona toimiessani kontakti ihmisiin on aivan keskeistä, ja pianon kanssa tässä on suuria haasteita.

Olenkin opetellut viime vuosina soittamaan useampia itselleni "uusia" soittimia. Yleensä aina mukanani on ukulele, joka on tosi monessa tilanteessa hyvä säestyssoitin. Ja virittää myös usein keskusteluja.

Soitan myös kanteletta, ja sekin pääsee toisinaan töihin mukaan. Joskus nappaan myös kannettavan kosketinsoittimen mukaani, mutta se ei mielestäni tue musiikillista kommunikaatiota parhaiten. Näkökulmia on tosi monia!

Millaista musiikkia?

Aloitan uusien ihmisten kanssa esimerkiksi tutuista kansanlauluista. Saan kuulla ja lukea tästä toisinaan kritiikkiä. Että ikäihmiset haluavat kuulla rokkia, tai että ei nyt ainakaan kansanlauluja tai 1900-luvun alun musiikkia. Itse ajattelen kuitenkin käytännöllisesti, että jostain on aina aloitettava! 

Kansanlaulut ovat tämän hetken ikäihmisille yleensä tuttuja. Ne ovat myös musiikillisesti sellaisia, että niihin on mahdollista osallistua vaikkapa laulamalla. Ne eivät ole yleensä kovin vaikeita, ja ne on tarkoitettu yhdessä laulettaviksi. Ymmärrän tietenkin sen, että harva meistä haluaa kuunnella pelkästään kansanlauluja tms.

Kun on päässyt musiikkihetkissä jostain liikkeelle, suuntaa voi tietenkin ihan reilusti muuttaa johonkin suuntaan. Toisten kanssa sinne rokkiin, toisten kanssa vaikkapa klassiseen pianomusiikkiin. 

Musiikkia kotona -projektin musiikkihetkien kokonaisuudessa parilla ensimmäisellä tapaamisella huomio oli paljon tässä "Mitä musiikkia?" -kysymyksessä. Sen merkitys kuitenkin pieneni, kun tultiin tutummiksi. Sain kuulla pariskunnan kertomuksia elämän varrelta, myös musiikkiin liittyviä muistoja. Viimeisillä tapaamisilla olikin jo helppo valita kappaleita. 

Mikä on mahdollista muusikolle?

Osallistujat myös tietenkin ymmärsivät sen, että silloin, kun kyseessä on livemusiikki, eikä cd-soitin tai Spotify, niin kaikki ei tavallaan ole mahdollista. Maailmassa ei liene yhtäkään muusikkoa, joka pystyisi mihin tahansa yhdeltä istumalta. 

Livenä tapahtuvan musiikkihetken edut omalla kotisohvalla ovatkin osittain muita kuin täysin omien lempikappaleiden kuuntelemisessa. Ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään, voi olla vaikka yöpuvussa, voi lepäillä sohvalla, käydä välillä vessassa ja jutustella mukavia. Kommunikointi musiikin välityksellä on aivan erilaista näissä tilanteissa! 

Joissakin kodeissa oli paljon levyjä, laulukirjoja tai nuotteja. Koska en tiennyt näistä etukäteen, en tietenkään voinut suunnitella niiden "varaan" mitään. Kun niitä haluttiin minulle näyttää, tietenkin lauloin/lauloimme niistä yhdessä, tai lupasin seuraavalla kerralla tuoda jonkun suosikkiartistin kappaleen. 

Sain nähdä osallistujien tekemiä sävellyksiä, ja soitin niitä heille. Muusikon spontaanius, herkkyys ja rohkeus reagoida eteen tuleviin tilanteisiin onkin minusta hyvin tärkeä osa näitä musiikkihetkiä.

Instrumentaalimusiikki antoi tilaa omille ajatuksille

Minulta toivottiin myös instrumentaalimusiikkia. Sitä en ollut arvannut. Toive oli kuitenkin hyvinkin ymmärrettävä, sillä nykyään lähes joka paikassa soi radio tai joku muu taustamusiikki. Useimmiten ne ovat laulettua tekstiä. Instrumentaalimusiikkia kuunnellessa taas voi ajatella vapaasti omia ajatuksiaan ilman, että lauluteksti johdattelisi mihinkään suuntaan.

Kaikki osallistujat olivat hyvin iloisia siitä, että musiikkihetkien sisältöön voi vaikuttaa itse, siis nimenomaan esittää toiveita seuraavaa kertaa varten. Huomasin, että toisinaan oli kuitenkin vaikea toivoa joitakin tiettyjä kappaleita, tai edes musiikkityyliä. Mutta jo rajaaminen auttaa, eli toive esitettiin vaikkapa siinä muodossa, ettei musiikki olisi "liian surullista".

Opinkin paljon siitä, miten henkilökohtainen meidän jokaisen musiikkimaku on. Musiikkimuistot voivat olla hyvin voimakkaita. Tärkeät laulut voivat todella tuoda arkeen sisältöä.

Seuraavassa blogitekstissäni tuon esiin näkökulmia, siitä, kuka musiikkihetkissä lopulta oli aktiivinen. Millaiset asiat tähän vaikuttivat. Teksti tulee parin viikon kuluttua. Kiitos, kun luit!

Jos haluat olla yhteydessä, sähköposti tavoittaa: saveltuulia@gmail.com tai Instasta myös:  https://www.instagram.com/saveltuulia/ 

Voi hyvin!

Tässä vielä linkki opinnäytetyöhöni: 

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/342567/keranenterhituulia.pdf?sequence=2&isAllowed=y